Jes! Lopultakin tällainen löytyy Suomesta:
Trauma ja dissosiaatio -keskustelufoorumi
Olen saanut iloita monta kertaa itse sivuston olemassaolosta, ja foorumi tarjoaa toivottavasti lisää apua ja tietoa ihmisille. Toivotaan, että mahdollisimman moni löytää paikalle!
Jes, kiva kun laitoit linkin, liityin myös tuonne. :)
ReplyDeleteVastaan kommenttiisi tänne. :)
ReplyDeleteMeni mullakin puoli vuotta siihen, että pääsin yli siitä ajatuksesta, että olen luuseri, enkä ikinä pysty tähän. :) Se oli se suurin taistelu. Eihän siinä tarvitse osata kuin kirjottaa, lukea ja yhdistellä tietoa. Jos osaa pitää blogia, osaa valmistua. :D
Alkuun pääseminen oli vaikeinta, mutta siinä auttoi hyvä kirja, jossa kehotettiin kirjoittamaan aiheesta edes jotain ja tekemään itselleen hyvin selväksi, miksi haluaa tehdä päättötyönsä. Kun tajusi, että oikeasti HALUAA tehdä homman, työ muuttui ulkoa asetetusta pakosta omaksi projektiksi. Myös realistisen aikataulun lukkoon lyöminen auttoi. Tajusi, ettei voi lykätä hommaa loputtomiin.
Kyllä säkin oman päättötyösi saat valmiiksi. Usko itseesi, ja kaikki on mahdollista!
Totta kaikki mitä kirjoitat, mutta kun ongelma ei ole siinä ettenkö olisi tarpeeksi motivoitunut (juuri nyt aiheeni on minulle suunnilleen mielenkiintoisinta maailmassa ja palan halusta päästä kertomaan siitä kollegoille!) vaan kun ajantaju poksahtaa jonnekin ja menetän kaiken keskittymiskykyni aina kun pitäisi osata työskennellä omatoimisesti. Eli dissosiaatiosta kyse, jälleen.
Delete